Owen Garrett oli valmis tekemään typerästä toimittajasta hakkelusta. Kunhan hän saisi Piper Sundayn käsiinsä, nainen katuisi kaikkia valheita, joita oli suoltanut kynästään. Hän ei ollut mikään metsiä rahanahneuksissaan tuhoava roisto, kuten viherpipertävä neiti toimittaja näytti kuvittelevan!
Piper katseli kiinnostuneena, kuinka raivosta kihisevä metsuriyrittäjä marssi häntä kohti. Jos herra Garrettin kasvot eivät olisi punoittaneet kiukusta, tätä olisi saattanut kutsua jopa komeaksi… Piper oli valmis kuuntelemaan Owenin haukut. Hänellä oli tähtäimessään isompi juttu - sellainen, josta voisi saada Pulitzer-palkinnon - ja sen tekemiseen hän tarvitsi Owenin apua.
