Minä olen Etelka
Description of book
Lämminhenkisen tyttökirjasarjan avausosa, jossa Etelka saapuu Suomeen!
Äitinsä pikkulapsena menettänyt Etelka muuttaa Italiasta Suomeen koulukotiin. 11-vuotias Etelka puhuu italian lisäksi sujuvaa suomea mutta on tottunut kotimaassaan toisenlaisiin tapoihin. Mitä muut lapset sanovat reippaasta tytöstä, joka on tottunut Portofinossa juomaan isänsä kanssa viiniä ja käynyt luostarikoulua? Pian Etelka on jo saanut monta uutta kaveria! Myös koulukodin Caligula-papukaija ja lemmikkikissat torjuvat Suomeen saapuneen tytön koti-ikävää.
Sydäntälämmittävän tyttökirjasarjan avausosa esittelee omapäisen, Peppi Pitkätossua muistuttavan Etelkan, jolle sattuu ja tapahtuu.
Isänsä kanssa Italian Portofinossa asunut, toimelias 11-vuotias Etelka muuttaa Suomeen ja saa joukon toinen toistaan mahtavampia ystäviä.
Aili Somersalo (1887–1957) oli rakastettu suomalainen kirjailija ja kääntäjä, jonka laajaan tuotantoon kuuluu satuja sekä romaaneita niin nuorille kuin aikuisille. Somersalo sai Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon kahdesti, vuosina 1951 ja 1956, ja Topelius-palkinnon vuonna 1952.
Äitinsä pikkulapsena menettänyt Etelka muuttaa Italiasta Suomeen koulukotiin. 11-vuotias Etelka puhuu italian lisäksi sujuvaa suomea mutta on tottunut kotimaassaan toisenlaisiin tapoihin. Mitä muut lapset sanovat reippaasta tytöstä, joka on tottunut Portofinossa juomaan isänsä kanssa viiniä ja käynyt luostarikoulua? Pian Etelka on jo saanut monta uutta kaveria! Myös koulukodin Caligula-papukaija ja lemmikkikissat torjuvat Suomeen saapuneen tytön koti-ikävää.
Sydäntälämmittävän tyttökirjasarjan avausosa esittelee omapäisen, Peppi Pitkätossua muistuttavan Etelkan, jolle sattuu ja tapahtuu.
Isänsä kanssa Italian Portofinossa asunut, toimelias 11-vuotias Etelka muuttaa Suomeen ja saa joukon toinen toistaan mahtavampia ystäviä.
Aili Somersalo (1887–1957) oli rakastettu suomalainen kirjailija ja kääntäjä, jonka laajaan tuotantoon kuuluu satuja sekä romaaneita niin nuorille kuin aikuisille. Somersalo sai Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon kahdesti, vuosina 1951 ja 1956, ja Topelius-palkinnon vuonna 1952.
