36 uurnaa

Väärässä olemisen historia

Arvostelu 3.9
7h 46min
164 Sivua
bookCoverFor

Tietoa kirjasta

Kirjailija Sirpa Kähkösen äiti Riitta (s. 1941) kuoli maaliskuussa 2022 pitkään sairastettuaan. Eläessään hänen oli vaikea ottaa rakkautta vastaan. ”En sure kuolemaasi, suren elämääsi”, Sirpa Kähkönen kirjoittaa tietäen hyvin, että äiti ei pitäisi lauseesta ja toteaisi sen kuultuaan yksikantaan: ”Teeskentelet.”

Riitta oli atleettinen, kaunis ja lahjakas. Kuusitoistavuotiaana koettu liikenneonnettomuus muutti hänen elämänkulkunsa totaalisesti. Kirjassaan Kähkönen kuvaa 1950-luvun tytön elämää ja onnettomuuden jälkeistä dramaattista murrosta Riitta-äitinsä päiväkirjojen kautta.

36 uurnaa kertoo tanssilavoista, murtuneesta mielestä, liehuvista helmoista, 60-luvun äidistä, amfetamiinia sisältäneistä Mirapront-laihdutuspillereistä, ahdistuksesta, vihasta ja psykoosin hetkistä.

36 uurnaa on vuoden 2023 Finlandia-voittaja sekä Runeberg-palkintoehdokas 2024

Kirjailija(t)::

Muoto::

E-kirja:
Äänikirja:

Äänikirjan kesto:

7h 46min

Sivua:

164

Kielet::

suomi

Julkaistu::

25.12.2023

Äänikirjan kustantaja::

Siltala

ISBN Äänikirja::

9789523881969

E-kirjan kustantaja::

Siltala

ISBN e-kirja::

9789523881976

Mitä muut ajattelevat

Arvostelut teokselle 36 uurnaa

"...siksi me olemme ihmisiä että tahdomme tietää..." Olen kiitollinen tästä kirjasta. Historian pahaa ei voi muuttaa. Ihmisen sisällä/mielessä/sielussa/ maailman ja oman (ja äitien) historian pahaa voi kirjoittaa pois. Tässä tapauksessa tuntuu, että on ollut pakko kirjoittaa pois. Suuri kiitos siitä! Pitää jaksaa katsoa taakse, että edessä on rauhaa, edes itsen sisällä.

Anne

Rasittavan paatoksellista luettavaa kirjailijan oman vinoutuneen äitisuhteen perkaamisesta. Luettuani noin yhden neljänneksen, en jaksanut edetä kuin tarkistamalla sieltä täältä, tuleeko jatkuvasta ”äiti” sanan pompotuksesta loppua ollenkaan. Ei myöskään voinut välttyä ajatujselta, oliko kirjailija saanut paljonkin vaikutteita Karin Smirnoffin kirjasta ” Sitten palasin kotiin”. Sehän on kirjoitettu paljon aikaisemmin ja siinä monet käyttäytymis tavat sekä ajatukset olivat täysin rinnastettavissa Kähkösen kirjassa esitettyihin. Tilanteet kaikessa samankaltaisuudessaan olivat kovin häiritsevät. Mielestäni myös pinnalliset raapaisut maamme sotavuosiin alkaa olla jo loppuun kulutettuja aiheita. Kun tälläinen teos saa Finlandia palkinnon yhden kovin tunnepohjaisen arvion perusteella, herää todella jo useinkin esille tullut kysymys, olisikohan syytä todella harkita asettaa ns valitsijä ryhmä hyvistä kirjallisuuden asian tuntijoiista.

Tuula

Vähän sekavaa tajunnanvirtaa. Välistä kuitenkin mielenkiintoinen. Mietin syytä, miksi tämä on kirjoitettu.

Minna

Olen pitänyt Kähkösen aiemmista kirjoista, mutta tästä en. Oli liikaa kielellistä krumeluuria, liikaa toistoa, liikaa sekavaa haahuilua ajassa ja paikoissa. Edellinen lukemani kirja oli Pirkko Saisin elämäkerta, ja sinä-puhekin tuntui kuluneelta sen jälkeen, vaikka matkimisesta ei olekaan kyse. Sinnittelin kirjan loppuun, mutta en nauttinut siitä.

Tuula