BookBeatin avulla voit nauttia yli miljoonasta e- ja äänikirjasta matkapuhelimella sekä tabletilla. Kokeile maksutta!

Kokeile BookBeatin äänikirjoja ja e-kirjoja maksutta!

Ellet ole seikkailulla, on parempi rekisteröityä {countryLanguage} verkkosivustolla.

{SerieName} - Kirjasarja - BookBeat

Toivo Valkiainen oli viimeinen Lääkintäaliupseeri JR:7 Rykmentissä. Valkiainen oli mukana etulinjassa tai sen välittömässä läheisyydessä jatkosodan aikana 1941-44. Hän lähti sotaan yhdessä veljensä kanssa, mutta vain toinen heistä palasi kotiin. Haavoittumiset ja kuolema olivat rintamalla aina läsnä ja lääkintämiehet kohtasivat usein vaikeita valintoja: mennäkö auttamaan vaikka oman hengen uhalla ja kuka apua tarvitsee kipeimmin. Valkiainen kuvaa myös todellisuutta leirissä ja lomilla, jolloin vastapainoa raskaalle sotimiselle haettiin pienistä iloista. Valkiainen pääsi myös kokemaan sodan potilaan näkökulmasta haavoituttuaan sodan loppuvaiheessa. Kirjan on kirjoittanut Toivon poika Veijo Valkiainen.

Tositarinoita sodista

Lääkintäkersantti

Petri Sarjasen piirtää legioonakirjojen klassikossa suomalaisen palkkasoturin Per "Sahara" Anderssonin tien sekä Ranskan että Espanjan muukalaislegiooniin. Monien henkeäsalpaavien vaiheiden jälkeen Andersson päätyy amerikkalaisen palkkasoturijärjestön koulutusleirille Nicaraguaan ja taistelee kahteen otteeseen Angolan sisällissodassa. Sahara on paitsi raaka tosikertomus sodasta ja sen ammattilaisista, myös inhimillinen selviytymistarina.

Sahara – Palkkasoturi

Olli Toukolehto liittyi Yhdysvaltain armeijaan maksaakseen opintovelkansa ja auttaakseen sodan uhreja. Pahamaineisen alokaskoulutuksen ja sotilaslääketieteellisen erikoistumisjakson jälkeen Toukolehto sai siirron 10th Mountain Division -joukkoihin. Seurasi välitön ulkomaankomennus Irakiin. Itsemurhaiskut, tarkka-ampujat, tienvarsipommit, mielenterveydelliset ongelmat ja avioliittojen rikkoutumiset ovat nuorten amerikkalaisten sotilaiden arkipäivää Kuoleman kolmiossa Bagdadin länsipuolella. Vain vahvimmat selviytyvät ja säilyttävät inhimillisyytensä. Bagdadin kiirastuli perustuu Toukolehdon pitämään päiväkirjaan maailman väkivaltaisimmassa kaupungissa. FM Petri Sarjanen on aikaisemmin kirjoittanut mm. tarkka-ampuja Simo Häyhän elämäkerran.

Bagdadin kiirastuli

Antti Rokan hahmo on eräs Tuntemattoman sotilaan vaikuttavimmista ja rakastetuimmista persoonallisuuksista. Toisin kuin monilla Tuntemattoman sotilaan päähenkilöistä, Rokalla on selkeä ja kiistaton esikuva: Viljam Pylkäs, pienviljelijä Sakkolasta, Haparoisten kylästä. Kuten Rokkakin, Pylkäs oli oma-aloitteinen ja tappavan tehokas sotilas, joka ei kunnioittanut vihollista sen enempää kuin omia herrojakaan. Antamissaan haastatteluissa Linna totesi useasti, että Pylkkään olisi kuulunut saada Mannerheim -risti. Vaikka Linna oli varsin uskollinen Pylkkään todellisille elämänvaiheille, paljon jää kuitenkin kertomatta. Tuntematon Rokka käy seikkaperäisesti läpi nuo vaiheet. Talvisodassa Pylkäs otti mittaa vihollisesta kirjaimellisesti kotipihoillaan taistelleen Er.P 6:n pahasti harvenneissa riveissä, jatkosodassa Jalkaväkirykmentti 8:n I pataljoonan konekiväärikomppaniassa. Pylkkään rinnalla taistelee tietysti tutut sankarit, tällä kertaa oikeilla nimillään. Mukana seuraa myös alikersantti Linna, komppanian likaisin mies, purnaten, mutta alati muistiinpanoja tehden. Kirja keskittyy sota-ajan tapahtumiin, mutta myös Pylkkään perheen raskas evakkotaival piirtyy kirjoittajan kynästä. Jokaisella on mielikuvansa Antti Rokasta. Mutta millainen mies kätkeytyi elokuvistakin tutun naamion taakse?

Sinä olet Rokka

Valkoinen kuolema on kertomus pienen miehen matkasta suureen sotaan. Maineikkaalla Kollaan rintamalla karjalaisesta suojeluskunnan mestariampujasta Simo Häyhästä tulee valkoinen kuolema, hiljainen ja omien kunnioittama mies, joka antaa tekojen puhua puolestaan. Yhtenä lumipukuisista urheista taistelijoista, joita viholliset pelkäsivät. Simo Häyhää pidetään kansainvälisesti kaikkien aikojen tehokkaimpana tarkka-ampujana. Simo Häyhän ohella Kollaan rintamalla taisteli monia värikkäitä hahmoja. Komppanianpäällikkö kapteeni Aarne Juutilainen eli Marokon kauhu, pataljoonankomentaja ja sotakenttien kosmopoliitti Carl von Haartman, Sota-Ville eli rykmentinkomentaja Ville Teittinen sekä divisioonankomentaja eversti Svensson, vanha ratsuväen upseeri. Tämä on myös heidän tarinansa.

Simo Häyhä - Valkoinen kuolema

Kyösti Pietiläinen alias caporal chef Karl Peters oli palvellut Ranskan muukalaislegioonassa yli 20 vuotta, kun Keski-Afrikan tasavallassa puhkesi kapina alkuvuodesta 1996. Maa on Ranskan entinen siirtomaa ja hallitus pyytää legioonaa apuun. Ilman kokeneita ammattisotilaita se tuskin selviäisi. Matkaan lähtee myös Karl Peters, joka ei suinkaan ole Afrikassa ja sen konflikteissa mukana ensimmäistä kertaa. Hänen taitonsa ovat ensiarvoisen tärkeitä kukistettaessa kapinallisia, jotka teurastavat ja raiskaavat viattomia ihmisiä. Terroristit ovat entistä paremmin aseistautuneita ja legioonalaiset joutuvat taisteluihin, joissa oma hengenlähtö on hiuskarvan varassa. Useita haavoittuu ja kaatuu, ja vain Petersin vankka kokemus pelastaa hänet aseveljineen tuholta. Vastapainoksi he joutuvat pakenemaan takaa-ajajia halki vuoriston ja polttavan kuuman aavikon. Kyösti Pietiläisen yhdessä kokeneen sotakirjailija Seppo Porvalin kanssa kirjoittama teos Peters legioonalainen, Aavikkosota pohjautuu Kyösti Pietiläinen omiin kokemuksiin Keski-Afrikan tasavallassa. Luoteja ei säästellä puolin eikä toisin, ja Peters on mukana elämänsä hurjimmissa taisteluissa.

Legioonalainen Peters - Aavikkosota

Pauli Haapakoski oli ensimmäisiä Tornioon maihinnousseita suomalaisia, kun välirauhansopimuksen mukaisesti suomalaiset joukot alkoivat tyhjentää Pohjois-Suomea saksalaisista. Pauli Haapakoski joutui kuitenkin yllättäen vangiksi, ja saksalaiset kuljettivat hänet Norjaan ja pitivät vankileirillä Oslossa. Vähän ennen kuin vangit oli tarkoitus siirtää Saksaan onnistui Haapakoski muutaman muun suomalaisen kanssa pakenemaan Suomeen. Kovia kokeneen rehdin suomalaisen sotilaan vaikeudet eivät kuitenkaan päättyneet kotimaassa, vaan hän joutui varsin omituisen kohtelun alaiseksi.

Olin saksalaisten vanki

Kun Kyösti Pietiläinen liittyi Ranskan muukalaislegioonaan, hänestä tuli Karl Peters. Korpraalit toivat hänelle uuden nimen paperilapulla, ja Pietiläisen piti opetella kirjoittamaan se. Käsiala kelpasi vasta usean yrityksen jälkeen. Oli vuosi 1972. Kyösti Pietiläinen oli 26-vuotias, ja vain vähän ennen sitä hän oli kadonnut perheeltään, joka asui Kotkan Sunilassa. Perhepiirissä ei osattu aavistaa, mihin Kyösti oli lähtenyt. Pietiläinen/Peters on pisimpään Ranskan Muukalaislegioonassa palvellut suomalainen, kaikkiaan 28 vuotta. Hän yleni ylikorpraalin arvoon, joka vastaa alikersantin ja kersantin välimuotoa. Peters taisteli monissa ankarissa paikoissa Afrikan polttavan taivaan alla. Hän viihtyi Legioonassa, josta muodostui hänelle kuin toinen koti. Peters on kirjoittanut useista seikkailuistaan, mutta ei aivan kaikkea. Teos Mahdoton tehtävä legioonalainen Peters kertoo Legioonan lähtemisestä jälleen Afrikkaan pelastamaan viittä paikallisten kapinallisten kaappaamaa ranskalaista. Peters on mukana, totta kai. Tilanteesta muodostui kirjaimellisesti mahdoton tehtävä, joka oli hurjempi ja vaarallisempi kuin yksikään Afrikassa suoritettu sitä ennen. Kyösti Pietiläinen kuoli 20. kesäkuuta 2017. Tämä teos, jonka tunnettu sotakirjailija Seppo Porvali viimeisteli, jäi hänen viimeisekseen.

Legioonalainen Peters - Mahdoton tehtävä

Reservikapteeni Aarne Edvard Juutilaisella, Sortavalassa vuonna 1904 syntyneellä miehellä, oli haaveenaan vain yksi ammatti: sotilas. Hän kävi seitsemän luokkaa Sortavalan lyseota, suoritti asevelvollisuutensa Viipurin Rykmentissä ja pääsi Kadettikouluun ensi yrittämällä. Raju ja toisaalta liian iloinen luonne aiheuttivat sen, että Juutilainen joutui kerta toisensa jälkeen putkaan ja erotettiin viimeinen koko koulusta. Juutilainen lähti Ranskan Muukalaislegioonaan, jossa palveli täydet viisi vuotta. Hänelle annettiin lempinimi Marokon Kauhu. Kotimaahan palattuaan Juutilainen pääsi palvelukseen ylimääräisesti palkattuna upseerina, kunnes hankaluuksien jälkeen erotettiin uudelleen. Tie Kadettikouluun oli lopullisesti katkaistu. Juutilainen hankki elantonsa sekatöissä ja ajatteli palaavansa Muukalaislegioonaan, kun talvisota syttyi. Reserviluutnantti Juutilainen määrättiin Jalkaväkirykmentti 34:n 6. komppanian päälliköksi. Talvisota oli sankaritarua alusta loppuun. Yksi talvisodan hengen luojista oli Juutilainen asettuessaan komppaniansa kanssa puolustukseen pienen jokipahasen varteen. Joen nimi oli Kollaa. Suomalaisten sotilaiden ansiosta Kollaa kesti, ja samalla koko Suomi. Jatkosodassa Juutilainen toimi jälleen komppanianpäällikkönä ja toisinaan pataljoonan komentajan viransijaisena. Hän osallistui myös Lapin sotaan ja kun se oli ohi, hän sai lähteä. Loistava sotilasura, joka oli alkanut Afrikan polttavassa helteessä, päättyi Lapin purevissa pakkasissa. Vaikka aseet olivat vaienneet rintaman molemmin puolin, Juutilaisen kohdalla alkoi toisenlainen sota. Hän taisteli rajua alkoholismia vastaan, kun maan alta nousseet käpykaartilaiset miehittivät työmaat ja järjestivät entiselle sotasankarille potkut toisensa jälkeen. Kamppailu oli vaikeaa, sillä vihollinen ei usein ollut silmin nähtävissä.

Minä, Marokon kauhu

Vavisuttava ja karmea kertomus suomenruotsalaisen toimittajan omista kokemuksista suomalaisilta keskitysleireiltä jatkosodan ajalta. Lukija toivoo loppuun asti, että tarina olisi tekaistu, mutta kertomuksen aitoudesta on olemassa vahvoja todisteitaSuomen historiassa. Kirja on julkaistu alunperinvain ruotsiksi vuonna 1949. Allan Asplund oli suomenruotsalainen toimittaja, jonka sodanaikaiset kokemukset antavat meille aavistuksen siitä raakuudesta ja epäinhimillisyydestä, joka kuuluu sotaan ja selittänee osaltaan kansan keskuudessa vallinneita tunteita sodan loputtua. Kirjan luettuaan on helpompi tajuta. miksi niin kova ja haikailematon henki vallitsi Suomessa silloin kun sodasta vastuunkantaneille vaadittiin rangaistuksia. Tämä tarina keskitysleirin kaameuksista ravistaa ja koskettaa lukijaansa.

Kokemuksia suomalaisilta keskitysleireiltä

Kajaanilainen Johan Erik Strömberg (myöh. Erkki Sokajärvi) kuului Suomen itsenäisyyttä kannattaviin aktivistinuoriin. Hän joutui helmikuussa 1917 venäläisten santarmien pidättämänä Katajanokan vankilaan, mist hän myöhemmin ansaitsi kunnianimen kalterijääkäri. Erkki Sokajärvestä tuli lopulta kolmen sodan rintamakomentaja. Vapaussodassa hän toimi joukkueenjohtajana ja komppanianpäällikkönä. Talvisotaan majuri Sokajärvi osallistui Tolvajärven rintamalla Sissipataljoona 2:n komentajana ja rintamalohkon komentajana Osasto Pajarissa. Jatkosodan hyökkäysvaiheessa hän oli JR 48:n kolmannen ja asemasotavaiheessa ensimmäisen pataljoonan komentajana everstiluutnantiksi ylennettynä. Asemasotavaiheen aikana hän toimi useita jaksoja rykmentin komentajan sijaisena aina kevääseen 1944 asti, jolloin hänet evakuoitiin sotasairaalaan sairauden vuoksi. Myöhemmin hän toimi vielä Jalkaväenkoulutuskeskuksen apulaiskomentajana ja kotiutti Jyväskylän seudulla sodasta palaavan JR 48:n. Kirjassa välittyy kaikissa sotien vaiheissa Sokajärven henkilökohtainen kokemus ja näkemys. Elämäkerran pääpaino on hänen sotilasurassaan, mutta siinä kerrotaan myös sotien välisenä aikana aktiiviupseerina toimineen miehen yksityis- ja perhe-elämästä. Monien rintamaupseerien tavoin Erkki Sokajärvi joutui jättämään armeijan itäisen naapurin ja poliittisen painostuksen vuoksi. Erkki Sokajärven tyttärentytär Marja Sokajärvi kertoo teoksen post scriptumissa isoisänsä eläkevuosista maaseudun rauhassa.

Kalterijääkäristä kolmen sodan rintamakomentajaksi

Talvisodan tarkka-ampuja Simo Häyhä on maailman kaikkien aikojen arvostetuin tarkka-ampuja. Kun Suomi joutui puolustautumaan moninkertaista vihollista vastaan, turvanamme olivat lumipukuiset miehet, joiden teot jäivät elämään. Karjalainen suojeluskunnan mestariampuja Simo Häyhä oli yksi heistä. Hän taisteli Kollaan rintamalla, legendaarisen Marokon Kauhun komppaniassa. Häyhän kylmäverinen yhden miehen sota pakkasen, pirstoutuneen metsän, tuhottujen ampumahautojen ja vihollisen rynnäköiden keskellä kantautui myös maailmalle. Yhteensä 542 ammuttua venäläissotilasta kolmen kuukauden aikana on edelleen kaikkien tilastojen kärjessä. Simo Häyhän tarinan on dramatisoinut Veli Salin, joka aikaisemmin on kirjoittanut mm. teokset Näkymätön hiihtopartio sekä Lauri Törni -dokumenttiromaanit Vaarallinen tehtävä ja Kovamaineiset sissit.

Simo Häyhä - Tarkka-ampuja

Kun kokematon pyhärantalaisnuorukainen Kauko Raumonen otti pestin ulkomaille suomalaiseen laivaan hän tiesi joutuvansa seikkailuun, mutta ei aavistanut sen mittasuhteita. Sodan lonkerot ulottuivat myös Norjan rannikolla ajaneisiin suomalaisaluksiin ja Raumonen internoitiin muiden merimiesten mukana Saksan vankileirille. Tappaminen, julmuudet, ihmisarvon alentaminen ja henkiinjäämistaistelu tulivat osaksi päivittäistä elämää miehelle, joka uskomattomien vaiheiden päätteeksi palautettiin kotimaahansa Suomeen Venäjän kautta luurangoksi laihtuneena. Raumosen tarina on riipaiseva kertomus sodan kauhuista ja inhimillisestä hädästä. Nuoren miehen tie kuoleman porteille kertoo tarinan, jota ei suomalaisessa kirjallisuudessa ole kerrottu.

Merien vapaudesta kuoleman porteille

Tosipohjainen romaani kertoo Eero Seppäsestä, joka joutui rintamalle 18-vuotiaana. Vuotta myöhemmin hänet nimitettiin Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi. Hän tuhosi uudella aseella - panssarikauhulla - yhdessä vuorokaudessa kuusi vihollisen raskasta hyökkäysvaunua ja esti koko rintamalinjan murtumisen. Eero Seppänen kantoi Suomen marsalkka Mannerheimin haudan lepoon helmikuussa 1951. Hän oli myös yksi niistä neljästä ritarista, jotka jättivät viimeiset jäähyväiset jalkaväenkenraali Adolf Ehrnroothille, niinikään Marskin ritarille. Panssarikauhu kertookin ajasta, jolloin kaveria ei jätetty.

Panssarikauhu - Mannerheim-ristin ritari Eero Seppäsen tarina

Lentomestari Eino Ilmari Juutilainen on Suomen maineikkain taistelulentäjä, yksi maailman parhaista. Hän lensi 437 taistelulentoa saavuttaen niissä 94 ilmavoittoa. Talvisodassa Juutilainen lensi Fokker-hävittäjillä, jatkosodassa Brewstereilla sekä Messerschmitteillä. Illu Juutilainen nimitettiin Mannerheim-ristin ritariksi 1942 ja toistamiseen kesällä 1944. Kiihkeissä taisteluissa hänen koneeseensa ei osunut tuskin koskaan edes vihollishävittäjän luotia.

Ässien ässä - Kaksinkertainen Mannerheim-ristin ritari hävittäjälentäjä Eino Ilmari Juutilainen

Legendaarinen Lauri Törni sai johdettavakseen sissikomppanian, osasto taisteli Suomesta loikanneen punaisen majurin Valter Vallin joukkoja vastaan. Vuoden 1942 lopussa ja seuraavan vuoden keväällä onnistui venäläisten desantti- ja partio-osastojen kulkea suomalaisten asemien läpi ja tehdä tuhoja niiden takana. Suomen sodanjohto huolestui ja päätti tehdä lopun vihollispartioiden toiminnasta. Tammikuun 6. päivänä 1943 1. divisioonan käskyllä määrättiin perustettavaksi kaksi sissikomppaniaa. Toiminta salattiin kutsumalla osastoja jääkärikomppanioiksi. Toisen sissikomppanian sai johdettavakseen vasta 23-vuotias, mutta jo legendaarinen Lauri Törni. Hän sai ryhmäänsä JR 56:n sissitoiminnassa olleet kovamaineiset miehet. Rankan koulutuksen ja perusteellisten harjoitusten jälkeen sissikomppaniat komennettiin pohjoiseen Ontajärven erämaihin. Osasto taisteli Suomesta loikanneen punaisen majurin Valter Vallin joukkoja vastaan. Veristen taistelujen jälkeen ylivoimaiset viholliset vetäytyivät suurin tappioin. Näissä taisteluissa Lauri Törni oli lähellä joutua kahden venäläissotilaan vangiksi, mutta raju kamppailu koitui lopulta yrittäjien kohtaloksi.

Lauri Törni - Kovamaineiset sissit

Kaukopartiomiehet olivat sotilaista kovimpia. Esimerkkinä voisi mainita ylikersantti Antti Vorhon partio Stalinin kanavalle. Suomalaiset joutuivat olemaan ilman täydennystä liki kuukauden vihollisen keskellä yrittäen selviytyä taistellen ja ruokaa etsien vähillä tarvikkeilla. Kotimaassa sissejä arvostettiin, ja vihollisten keskuudessa pelättiin. Kaukopartiot olivat vihollisen selustassa oman onnensa seppiä, venäläisten silmissä suoranaisia henkipattoja. Sisseistä luvattiin palkkio, elävänä tai kuolleena. Vangiksi saadusta sissistä palkkio tuli kaksinkertaisena. Komentopaikoilla miehille järjestettiin koulutusta. Usein se liittyi seuraavan retken suunnitteluun ja toteutukseen. Retken jälkeen odotti kuitenkin sauna viinapulloineen, sitten nukuttiin pois matkan rasitus ja lähdettiin palkintolomalle. Sotien jälkeen monen entisen kaukopartiomiehen oli poistuttava maasta. Mikko Pöllä lähti Venezuelaan myymään pyhäinkuvia, Olavi Alakulppi pakeni Yhdysvaltoihin ja kohosi siellä USA:n armeijan everstiluutnantiksi, ja Paavo Suorannan CIA halusi palkkalistoilleen. Ylipäällikkö palkitsi 19 sissiä omaa nimeään kantavalla kunniamerkillä - Mannerheim-ristillä.

Mannerheimin sissit

Etulinjassa-tietokirja seuraa jalkaväkirykmenttiä Suomen talvisodan loppupuolella käydyissä verisissä taisteluissa. Viivytystaisteluiden aikana suomalaiset sotilaat joutuivat vetäytymään Summasta Taliin, josta kaksi pataljoonaa lähetettiin Viipurinlahdelle Tervajoen taisteluihin. Kranaatinheitinjoukkueen johtaja Dag Hemdal osallistui raskaisiin taisteluihin ja kirjassaan hän kuvaa omakohtaisesti näitä tapahtumia sekä sitä suurta henkistä ja fyysistä rasitusta, jota nuoret sotilaat joutuivat sodan keskellä kestämään. Dag Hemdal (1913–1965) oli suomenruotsalainen kirjailija ja toimittaja. Hänen esikoiskirjansa julkaistiin alun perin vuonna 1940 ja nyt myös suomeksi.

Etulinjassa: Reservivänrikki talvisodassa

Tuomas Gerdt oli vain 17-vuotias lähtiessään vapaaehtoisena talvisodan aikana jalkaväen koulutuskeskukseen. Rintamalle hän ei ennättänyt, mutta jatkosotaan kylläkin. Kesällä 1942, jatkosodan hyökkäysvaiheen jälkeen, eversti Armas Kempin johtama Jalkaväkirykmentti 7 ryhmittyi puolustukseen Karjalan kannaksella Ohdan lohkolle. Vastapäätä olivat vihollisen vahvasti aseistetut bunkkerit. Kolme päivää ankarien taistelujen jälkeen kenraaliluutnantti Harald Öhquist esitti taistelulähettinä toimineen Gerdtin palkitsemista Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristillä: "Ensimmäisenä miehenä syöksyi hän eteenpäin tuhoten konepistoolillaan ja käsikranaateilla kymmeniä vihollisia pyrkien aina pahimpaan ja ratkaisevimpaan paikkaan. Vihollisen erittäin ankarasta tulesta välittämättä kantoi hän kuolettavasti haavoittuneen kapteeni Tofferin suojaan jatkaen sitten taistelua reippaana ja rohkeana aina haavoittumiseensa saakka. Hänen esikuvansa vaikutti suuresti viimeisen vastaiskun onnistumiseen." Siiranmäen raskaissa torjuntataisteluissa vänrikiksi ylennetty Gerdt - ritari numero 95 - haavoittui jääkärijoukkueen johtajana jo kolmannen kerran. Tuomas Gerdt on viimeinen Mannerheim-ristin ritari.

Tuomas Gerdt - Viimeinen ritari

Viljo Kuru oli arvostettu upseeri ja lentäjä, joka osallistui talvisotaan ja joka ylennettiin jatkosodassa kapteeniksi ja laivueen komentajaksi. Hän oli urhoollinen sotilas, joka koki monet taistelut sotien aikana. Ansioistaan hänelle myönnettiin Mannerheim-risti vuonna 1942. Mutta urhoollinen sotilas ja sankarilentäjä joutui perhe-elämässään kokemaan sellaisen syöksykierteen, joka sotatilanteessa olisi johtanut suoraan kuolemaan. Näistä tarinasta Seppo Porvali on kutonut jännittävän ja monipolvisen sotakirjan josta ei puutu sankaritekoja, kuolemankauhua eikä läheltä piti -tilanteita. Viljo Kuru joutuu sodassa uskomattomiin tilanteisiin, joista selviytyy neuvokkuutensa, sankaruutensa ja loistavan tilannesilmänsä ansiosta. Vaikka sota on ollut ankara paikka, voi koti joskus olla vieläkin kovempi taistelutanner. Mitä tapahtuu, kun sotasankarin elämässä alkaa syöksykierre, jonka seurauksia selvitetään Kouvolan käräjäoikeudessa?

Syöksykierre

Yrjö Pyyhtiä oli 17-vuotias, kun talvisota syttyi 30. marraskuuta 1939. Hän kuului suojeluskuntaan ja mieli rintamalle. Sinne hän olisi päässyt samana päivänä, kun aselepo astui voimaan - 13. maaliskuuta 1940. Jatkosodan alussa Pyyhtiä toimi taistelulähettinä tykistön ja jalkaväen välillä. Tie eteni kohti Sortavalaa läpi rajujen taisteluiden. Sissiretkellä Vodlajoelle suomalaiset hiihtivät vihollisen ansaan. Kornetti Teppo Hirvi-Kunnas hakkautui kuoliaaksi konekivääritulessa ja nimitettiin postuumisti Mannerheim-ristin ritariksi. Vain harva pelastui, Pyyhtiä oli heistä yksi. Kesällä 1942 Pyyhtiä näki yksikkönsä ilmoitustaululla viralliselta näyttävän paperin. Siinä etsittiin 200 vapaaehtoista Saksan itärintamalle suomalaisen SS-pataljoonan vahvistukseksi. Pyyhtiä anoi ja pääsi Saksan asevoimiin. Lyhyen koulutuskauden jälkeen uudet tulokkaat heitettiin etulinjaan aina Kaukasukselle saakka. Kaukasuksella, Tsikolan kylässä käytiin raju taistelu. Pyyhtiä ja aseveli Kalevi Könönen palkittiin I ja II luokan Rautaristeillä sekä siihen lisättävillä kultaisilla soljilla, jollaisia ei ennen heitä ollut jaettu, eikä tultaisi jakamaan yhdellekään suomalaiselle.

Rautaristi - SS-mies Yrjö Pyyhtiän tarina

Eversti Armas Kemppi on yksi sotahistoriamme kiistellyimmistä henkilöistä. Hänen johtamansa 20. Prikaati menetti puolustukseensa määrätyn Viipurin 20. kesäkuuta 1944 yhden ainoan päivän sisällä. Ja kun syyllisiä etsittiin, Kemppi uhrattiin. Kemppi oli jääkäriupseeri, talvisotamme peloton ja rohkea komentaja, jota alaiset ihailivat. Heidän joukossaan reserviluutnantti, runoilija Yrjö Jylhä, joka ikuisti Taipaleen sankaritarinat kuolemattomaan runoteokseensa Kiirastuli. Jatkosodassa Kempin johtama JR 7 - Tyrjän rykmentti - eteni kärkijoukkona raivaten kaikki esteet tieltään. Hänelle esitettiin jopa Mannerheim-ristiä Armas Kemppi oli miestensä kunnioittama, mutta esimiesten kanssa syntyi ristiriitoja. Hänet määrättiin Helsinkiin Kotijoukkojen Esikuntaan koulutustarkastajaksi, kunnes Kemppi sai jälleen oman rykmentin, jonka ympärille keväällä 1944 muodostettiin 20. Prikaati. Ylipäällikkö piti Viipurin menetystä "sotahistoriallisena skandaalina". Kemppi ja II Pataljoonan komentaja majuri Kurt Bäckman tuomittiin, mutta oliko syy heidän?

Sotilaan kujanjuoksu - Eversti Armas Kemppi

Kirjailija Hemdal oli talvisodan aikana kranaatinheitinjoukkueen johtajana. Hän otti osaa verisiin ja koviin Summan ja Talin viivytystaisteluihin ja myöhemmin Viipurin lahden epätoivoiseen puolustukseen. Kesäsodan aikana 1941 Hemdal oli raskaan tykistöpatterin tulenjohtajana, joka mursi tien kenraali Laguksen johdolla taisteleville nuorille polkupyöräjääkäreille Korpiselästä Aunukseen. Kirja Tulenjohtaja Hemdal kirjoitti lyhyellä lomalla sodan riehuessa. Hemdal kuvaa salamahyökkäyksiä kaakkoon, sekä talvisotaakin raskaampaa vastarintaa. Kirja on ainutlaatuinen silminnäkijäkuvaus salamasodasta.

Tulenjohtaja

Amerikan Suomalaisen Legioonan sotatie on jäänyt talvisodan kirjailijoille lähes tuntemattomaksi. Virallinen sotahistoriakin erehtyy sekä vapaaehtoisten että talvisodassa kaatuneiden lukumäärässä. Kun isänmaa kutsui, valtameren takaa lähti Suomea puolustamaan niin mestaripainija kuin aatelisherra, muukalaislegioonalaisia ja vapaussodan jääkäreitä. Nyt ei kysytty millä puolella oli aiemmin taistellut, ja mukaan mahtuu muutama huijari ja murhamieskin. Tähtilippu talvisodassa tuo elävästi esille miesten matkan, virallisten dokumenttien lisäksi kirjeiden ja lehtihaastattelujen avulla. Sota on karua. Rintamalle lähtee mieleltään sairastunut mies, sotilaita kaatuu omien luoteihin, veljesparit menehtyvät lähes samanaikaisesti ja venäläiset hävittäjät tulittavat säälimättömästi amerikkalaisia ambulanssikuljettajia.

Tähtilippu talvisodassa - Amerikan Suomalaisen Legioonan tuntematon tarina

Mannerheim-ristin ritari Lauri Törni on yksi maineikkaimmista suomalaisista sotasankareista. Monilla partioretkillä kunnostautunut luutnantti sai lokakuussa 1942 sai eversti Matti Aarniolta vaarallisen tehtävän. Törni kokosi käskyn mukaan ryhmän, joka tunkeutuisi vihollisen linjojen taakse yön pimeydessä.Nuorista talvisodan taistelijoista koostunut joukko meloi Voljärven yli, tiedusteli vihollisen ryhmittymät ja joutui verisiin taisteluihin puna-armeijan kanssa. Törnin partio suoritti kuitenkin tehtävän täydellisesti. Kun miehet palasivat luotisateessa mutta vahingoittumattomina jälleen takaisin omalle puolelleen, heillä oli arvokkaan materiaalin lisäksi mukanaan kaksi vankia.Vaarallinen tehtävä perustuu Lauri Törnin henkilökohtaisesti kirjoittamaan raporttiin, joka oli aikoinaan julistettu salaiseksi. Partion jännittävät vaiheet on dramatisoinut Veli Salin.

Lauri Törni - Vaarallinen tehtävä

Kapteeni Hans "Hasse" Wind oli yksi maamme tunnetuimmista sodan ajan hävittäjälentäjistä - jollei peräti tunnetuin. Hän oli 75 ilmavoiton mies ja hänet nimitettiin ansioistaan kaksinkertaiseksi Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi. Hassen sota ilmassa kesti kolme vuotta. Se päättyi vakavaan haavoittumiseen 28. kesäkuuta 1944. Kotka oli tuolloin lentänyt hävittäjäkoneen ohjaimissa viimeisen lentonsa. Mutta henkilökohtaisella, paljon syvemmällä tasolla sota ei ollut lähelläkään loppua. Se kesti kirjaimellisesti heinäkuulle 1995, jolloin kotka kohosi viimeisen kerran siivilleen. Seppo Porvalin yhdessä Anja Windin kanssa työstämä kirja valottaa Hans Windin elämää kadettikoulun käyneenä upseerina ja herrasmiehenä, nuorena huimapäänä, joka ryntäsi päin vihollista välittämättä tippaakaan omasta turvallisuudestaan, mutta ennen kaikkea ihmisenä. Miehenä sankaritekojen ja ritariuden takaa. Sankaruudesta elämä lähetti kalliin laskun. Sitä Hans Wind joutui maksamaan kuolemaansa saakka. Anja Wind on Hans Windin vanhin tytär, Anjalle Hasse jätti kaiken jäämistönsä. Tähän materiaaliin kirja Hävittäjälentäjä Hans Wind - Viimeinen kotka perustuu. Kannen kuva: SA-kuva. Kannen design: Markus Paajala.

Hävittäjälentäjä Hans Wind – Viimeinen kotka

Pommittajaritari Viljo ”Ville” Salmisesta (1905–1991) kertova teos jatkaa Seppo Porvalin rakastettua sarjaa miehistä, jotka Suomen kohtalonvuosina palkittiin maamme korkeimmalla urhoollisuudesta myönnettävällä kunniamerkillä, Mannerheim-ristillä. Salminen erikoistui jatkosodassa varsinkin puna-armeijan junien tiedusteluun ja tarkkaan pommittamiseen. ”Salminen ei tiennyt tulevaa kohtaloaan. Se määrättiin hänen puolestaan. Isänmaan vapaus ja itsenäisyys oli hänelle kallis asia. Ammattisotilaana hän lähti ensimmäisten joukossa iskemään venäläiset takaisin, kun nämä yrittivät Suomen valloitusta marraskuussa 1939.” Seppo Porvali Kannen kuva: SA-kuva. Kannen design: Markus Paajala.

Sotalentäjä Ville Salminen

Mannerheim-ristin ritari Olavi Alakulppi voitti hiihdon MM-kultaa Zakopanessa 1939. Taidoista oli hyötyä sissiluutnantin jahdatessa Lapin kyliin hyökänneitä neuvostopartisaaneja. Hän yritti saada YK:n sotarikoskomissiota tutkimaan naisten ja lasten säälimätöntä murhaamista jo vuosia ennen kuin tapahtunut tunnustettiin yleisesti. Sodan jälkeen Valtiollinen poliisi heitti sotasankarin tylysti tyrmään epäiltynä asekätkennästä. Alakulppi karkasi vartijoilta ja pakeni Ruotsiin, josta hän matkasi kohti uutta tulevaisuutta Yhdysvaltoihin. Isänmaallisesta miehestä tuli kirjoissa isänmaaton. Sissiluutnantti on tarina kunniakkaasta urheilijasta, josta tuli urhea sotilas olosuhteiden pakosta. Kannen kuva: SA-kuva. Kannen suunnittelu: Markus Paajala

Olavi Alakulppi - Sissiluutnantti

Leijonalegioona kertoo tarunhohtoisessa Ranskan muukalaislegioonassa palvelleista suomalaismiehistä, kaukaa historiasta aina tähän päivään. Suomalaisia löytyi legioonasta jo vapaussodan jälkeen, toinen sotilaiden aalto syntyi talvi- ja jatkosodan päätyttyä isänmaansa syystä tai toisesta jättämään joutuneista miehistä. Muukalaislegioonassa palveli aatteen miehiä, seikkailijoita kuin myös onnettomia merimiehiä. Tunnetuimpia legionalaisia lienevät Marokon Kauhu, Kollaan sankarikapteeni Aarne Juutilainen sekä karkurina kuuluisuutta hankkinut Ensio Tiira. Kirjailija Kari Kallonen onnistuu jälleen kerran löytämään suomalaisista seikkailijoista yllättäviä tietoja ja äänikirjaa varten hän on myös päivittänyt käsikirjoitustaan. Tänä päivänä suomalaisia palvelee Ranskan muukalaislegioonassa mm. rauhanturvatehtävissä.

Leijonalegioona

Seppo Porvalin Sotilaan kunnia perustuu on sotaromaani, joka perustuu tositapahtumiin. Kirja kertoo todellisesta henkilöstä, Ahti Vuorensolasta, joka yleni sodan aikana majuriksi ja sai Mannerheimristin. Ahti Vuorensola oli sotilaiden parhaita ja pidetty kaikkien keskuudessa. Sodan aikana hän joutui rintamalle kuumimpiin paikkoihin, muun muassa Kollaalle. Marskin ritari Ahti Vuorensola joutui sodan aikana varsin tiukkoihin tilanteisiin. Mutta dramatiikkaa ei puuttunut hänen elämästään senkään jälkeen, kun rauha oli jo solmittu ja oli aika maksaa sotakorvauksia. Seppo Porvali on haastatellut Vuorensolaa ja kirjoittanut kuulemansa perusteella jännittävän romaanin. Vuorensolan vaiheet sodan sankaruuden päivinä ja sodan jälkeisinä vaikeina aikoina ovat riipaisevaa luettavaa.

Sotilaan kunnia

Äyräpään luutnanttia lukee kuin romaania, paitsi että se on tietokirja ja perustuu tiukkoihin historiallisiin faktoihin ja autenttisiin lähteisiin. Kirja päästää lukijan keskelle hurjia tapahtumia: sotaanlähtöön, kiinni jäämiseen, matkalle kohti vankileiriä ja elämään leirillä. Joidenkin suomalaismiesten tarina päättyy kuolemaan, toisten vapautumiseen ja kotiinpaluuseen. Koetuksi tulee koko neuvostomaan vankileirien ”saaristo”, Uralin molemmin puolin. Kirja perustuu entisten sotavankien omiin muistoihin, joiden keräämisen käynnisti yli 50 vuotta sitten kapteeni Erkki Autio. Nuorena luutnanttina hän jäi miehineen kiinni vuolaan Vuoksen rannalla Äyräpäässä. Timo Malmi on tamperelainen kirjailija, historiantutkija, kotiseutumies ja sotakamreeri. Malmi on julkaissut romaaneja, tietokirjoja, runoja, näytelmiä ja tehnyt lyhytelokuvan. Hänet on palkittu mm. Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnolla.

Äyräpään luutnantti – Sotavankien matka Neuvostoliittoon ja takaisin

Talvi- ja jatkosodassa syntyi uskomattomia sankaritarinoita maalla, merellä ja ilmassa. Tarinoihin tarvittiin suomalaisten sotilaiden rohkeutta, sinnikkyyttä ja kekseliäisyyttä. Suomalaiset hyökkäsivät odottamattomalta suunnalta ja saivat puristettua vihollisen mottiin. Kesän 1944 suurhyökkäyksen aikana suomalaiset tuhosivat venäläisten panssareita nopeammin kuin niitä ehdittiin rakentaa. Ilmataistelujen lopputulos oli usein se, että kaikki viholliskoneet putosivat, eikä suomalaisille tullut naarmuakaan. Merellä suomalaiset puskivat vihollista, jollei tykkituli tehonnut. Sodan kaoottisessa ilmapiirissä syntyi myös erikoisia tapauksia, joita ei pystytty heti selittämään. Viipurissa räjähteli oudosti ja ilman ennakkovaroitusta sekä talvi- että jatkosodassa. Kirjassa on 20 tositarinaa suomalaisista sotasankareista ja erikoisista tapauksista vuosilta 1939-44. Kirjan kirjoittaja Marko Mannila on sotahistoriaa harrastava tarinankertoja, journalisti ja viestinnän ammattilainen.

Sotatarinat 1

Talvi- ja jatkossodassa syntyi uskomattomia sankaritarinoita. Suomalaiset olivat usein alivoimaisia ja heikosti aseistettuja, joten Suomen armeijan täytyi luottaa sotilaidensa urheuteen ja kekseliäisyyteen. Suomalaiset pysäyttivät yhdellä pataljoonalla kokonaisen vihollisen panssaridivisioonan, ajoivat torpedoveneillä röyhkeästi sisään venäläisten laivastotukikohtaan ja lensivät vihollismuodostelman keskellä pommittamaan lentokenttiä. Sama rohkeus toistui myöhemmin Lapin sodassa, kun saksalaiset yllätettiin uhkarohkealla sotatoimella. Sodan kaoottisissa olosuhteissa syntyi usein tapauksia, joiden syy tai lopputulos jäi epäselväksi. Purjelaiva katosi Atlantilla, kolme pommikonetta räjähti ilmassa lähes yhtä aikaa, ja kansallisaarre katosi kuljetuksessa. Osaa tarinoista peittää edelleen salaperäisyyden varjo. Kirjassa on 20 tositarinaa suomalaisista sotasankareista ja erikoisista tapauksista vuosilta 1939–44. Kirjan kirjoittaja on sotahistoriaan perehtynyt tarinankertoja, journalisti ja viestinnän ammattilainen.

Sotatarinat 2

Talvi- ja jatkosodissa syntyi uskomattomia sankaritarinoita. Suomalaiset olivat usein alivoimaisia ja heikosti aseistettuja, joten Suomen armeijan täytyi luottaa sotilaidensa urheuteen ja kekseliäisyyteen. Hurjapäinen everstiluutnantti Aaro Pajari pystyi johtamaan alivoimaiset joukkonsa hyökkäykseen ja tuhoamaan vihollispataljoonan kylmänä talviyönä. Suomalaiset lentäjät pudottivat uudempia ja nopeampia venäläisiä lentokoneita taidolla ja oveluudella. Jatkosodassa eversti Kai Savonjousi johti Sinisen prikaatin hyökkäykseen Krivillä vahvasti linnoitettuja venäläisiä joukkoja vastaan. Ei olekaan ihme, että viholliset pelkäsivät suomalaisia taistelijoita. Tämän kirjan tarinat kertovat sankarillisia tarinoita suomalaisista. Sodan kaoottisissa olosuhteissa syntyi usein myös tapauksia, joiden syy tai lopputulos jäi epäselväksi. Saksalaisten jättämä aarre katosi, laiva upposi ilman syytä Suomenlahdella tai Marskin ritari ampui alas aseveljen lentokoneen. Kirja kertoo tarinoita, joita peittää edelleen salaperäisyyden varjo. Kirjassa on 22 tositarinaa suomalaisista sotasankareista ja erikoisista tapauksista vuosilta 1939-44. Kirjan kirjoittaja Marko Mannila on sotahistoriaa harrastava tarinankertoja, journalisti ja viestinnän ammattilainen. Kannen kuva: SA-kuva.

Sotatarinat 3

Kotimaisten kirjailijoiden itsenäisiä tietokirjoja sodista ja sotilaista.

Tositarinoita sodista

Tietoa meistä

Seuraa meitä

Apua ja yhteystiedot

Tiedot

BookBeat

Lataa BookBeat