Olen oikeastaan ihan tavallinen 16-vuotias tyttö. Yhtä asiaa lukuun ottamatta. Olen alkanut nähdä näkyjä. Se sopii kuvaan, sillä asun Kellokoskella ja joen toisella puolella seisoo vanha mielisairaala. Niinpä en kerro näyistäni kenellekään. En halua, että minua aletaan kutsua hulluksi. Yläasteen viimeisessä luokassa on jo muutenkin tarpeeksi kestämistä. Etenkin, kun omistaa ylisuojelevan isän, eikä lainkaan äitiä.
Pahaenteiset näyt susista ja soturitartytöstä ajavat Auran kirjoittamaan tarinoita saamelaissoturittarista. Pian hän huomaa sotkeutuneensa soturittarien maagiseen maailmaan yhä syvemmälle, myös mystisesti kadonneen äitinsä tarinan kautta. Kun tarinat julkaistaan kirjana, Aura huomaa, että hänen näkynsä ovatkin olleet pelottavan totta. Entä miten kaikkeen liittyy Maailman reunalla -bändin ihanan salaperäinen laulaja Paju?
