Yksi tiesi, että hänen on tehtävä taidetta. Toinen joutui perustamaan yrityksen voidakseen edelleen työskennellä av-kääntäjänä. Kolmas koki uraputkessa roikkumisen syövän liikaa ainoasta elämästään.
Reittejä itsensä työllistämiseen on monia. Työmarkkinoiden murroksessa on vaivihkaa syntynyt kolmas, pitkään unohdettu työmarkkinaosapuoli - työnantajien ja palkkatyöläisten väliin jäävät itsensätyöllistäjät. Heidän etuaan ei aja kukaan niissä pöydissä, joissa yhteiskuntasopimuksista neuvotellaan.
Vaikka itsensätyöllistäjiä on jo yli 150 000, ei järjestelmä vieläkään ymmärrä ryhmän olemassaoloa ja määrällistä kasvua. Päinvastoin: vuoden 2016 alussa voimaan tullut lakimuutos teki kaikista epäsäännöllisistä toimeksiannoista tuloja saavista ihmisistä yrittäjiä vastoin monen omaa tahtoa.
Millaista on elämä työmarkkinoiden rintamalinjojen välissä, ja miltä tuntuu taistella päivittäin omien oikeuksien puolesta? ”Jos me kaikki ollaan oman onnemme seppiä, se tarkoittaa että jokainen on kusessa yksin.”
